Jotten nyt kuitenkaan vaipuisi murheen syövereihin niin yritän olla optimisti ja ajatella että puolet Australia-elämyksestäni on vielä jäljellä! Työharjoittelua on jäljellä tämän viikon jälkeen neljä viikkoa ja sen jälkeen minulla on edessäni noin kahden ja puolen viikon loma! Pieniä lomasuunnitelmia olenkin tässä jo alkanut tekemään ja samalla huomannut, että tässä maassa on nähtävää ja koettavaa lähes rajattomasti!!! ja tällä viikolla sain vielä sähköpostitse kutsun saapua Perthiin lomailemaan…

 

Viimeiset kaksi viikonloppua olen kuitenkin kuluttanut tutustuen Brisbaneen ja sen nähtävyyksiin (siis onhan ne vaatekaupatkin nähtävyyksiä… paikallista kulttuuria..???) Halpojen vaatteiden lisäksi olen sivistänyt itseäni hyppäämällä paikalliseen sigh-seeing bussiin joka osoittautuikin kokemisen arvoiseksi. Mieleen jäävin elämys oli kaupungin laidalla sijaitseva Mt. Coot-ha vuori joka myös Brisbanen internet-sivuilla mainitaan yhdeksi kaupungin ”must see”-kohteeksi. Nettisivuja lukiessani mietin että mitä ihmeellistä siinä nyt voi olla, jonkinlainen mäennyppylä laitakaupungilla… Kuitenkin bussimme körötellessä jyrkkää vuoristotietä ylöspäin minulle alkoi käydä selväksi ettei kyse ollut mistä tahansa kukkulasta. Matkatessamme yhä ylöspäin alkoi puiden latvustojen välistää pilkottaa koko Brisbanen miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen.

 

Matkatessamme kohti vuorenhuippu bussikuskimme kertoi ylhäällä sijaitsevan näköalatasanteen sekä ravintolan ja kahvilan varustettuna matkamuistomyymälällä. Voisimme jäädä tässä pois ja seuraava bussi tulee noutamaan meidät 45minuutin kuluttua. Koko suomalais-yhdysvaltalais-austraalialainen (meitä oli siis neljä henkeä) ”turistiryhmämme” tungeksi bussista ulos ihailemaan kaupunkimaisemaa.

 

Kapusin näköalatasanteelle ja katselin henkeä haukkoen edessä avautuvaa maisemaa. Tähän asti olin kuvitellut että Lapin Kätkävaaran huipulta ihailemani maisemat olisivat kauneinta maailmassa. Nyt ne olivat kuitenkin saamassa hyvän kilpailjan. Vuoren huipulta avautui Brisbanen miljoonakaupunki koko laajuudessaan ja vaikka olikin pilvinen päivä niin taloja ja rakennuksia tuntui näkyvän silmänkantamattomiin. Miten betoniviidakko voikin olla näin kaunis! Tässä muutamia kuvia kiertoajelulta, mutta valitettavasti maiseman kauneutta en saanut tallennettua filmille siinä upeudessaan miltä se luonnossa näytti… se on siis itse koettava!

 

 

 

 

Kolmen vartin kuluttua hyvästelin haikeana paikan ja lupasin itselleni että palaan sinne vielä joskus uudelleen… hyppäsin siis bussin kyytiin ja huristelimme alamäkeä pitkin takaisin citiin.

 

Kyseinen sight-seeing bussi pysähtyi vielä lähellä keskustaa ”tois pual jokkee” olevalle näköalapaikalle nimeltään Kangaroo Point. Bussikuski pysäytti auton ja kehotti meitä menemään ulos ihailemaan maisemaa. ”Älkää palätkö, en minä tästä mihinkään sillä välin kaasuttele” mies naureskeli. Pompimme siis jälleen ulos bussista ihailemaan miljoonakaupungin kauneutta. Tässä kuvia ”kengurupointista”:

 

Itse Kangaroo Point

 

Maisemia...

 

Ystävällinen bussikuskimme tarjoitui myös ottamaan kuvan meistä jokaisesta ja kyseli samalla mistä päin maailmaa olemme. Sain kuskimme hämmästymään toden teolla kun kerroin olevani Suomesta asti. ”Suomesta! Tsiisus! Että minä sitten rakastan tätä työtäni, tässähän tapaa ihmistä vaikka mistä maailman kolkasta!” kuski toisteli hämmentyneenä…