Saavuin siis Melbourneen Sunnuntai-illalla 18.5 ja pienen selvittelyn jälkeen myös taksikuskini löysi perille hostelliin. Tarkoitukseni oli yöpyä Melbournessa viisi yötä kahdeksan hengen naisille tarkoitetussa huoneessa. Ensimmäisenä yönä minulla oli vain yksi kämppäkaveri mutta yhtenä yönä meitä sitten olikin täysi ”miehitys” eli kaikki kahdeksan (kolme saksalaista, kaksi sveitsiläistä, yksi israelilainen ja yksi malesialainen…. ja yksi suomi-tyttö!). Matkailu totisesti avartaa…

 

Maanantaiaamuna päätin sitten lähteä tutkimaan tätä miljoonakaupunkia ja hyppäsin hostellimme lähettyviltä lähtevään ilmaiseen turistibussiin joka kierrättäisi ympäri kaupunkia. Koska shoppailua olisi nyt kannattavaa välttää, tuota tavaraa kun on kertynyt jo enemmän kuin tarpeeksi, niin päätinkin jäädä Art Centre eli taidekeskuksen pysäkillä pois. Seuraavaksi löysinkin itseni jonkinlaisen taidemuseon sisältä ihmettelemästä kaikkea näkemääni. Ensin suunnittelin viettäväni museossa tunnin… tai ehkä kaksi… lopulta reilut kolmekin, joten ihan pienestä paikasta ei siis ollut kysymys. Kaiken huipuksi löysin vielä 1990-luvun disainia esittelevän näyttelyn joka todella loksautti leuat auki… Esillä oli Iittalan ja Oiva Toikan laseja sekä pari suomalaista huonekaluakin… Hyvä Suomi!

 

Taidemuseon edustaa...

 

Tässä näyttelyssä suomalainen muotoilu oli siis esillä

 

Iittalan kanttarelli sarjaa

 

Tunnista kuvasta kaksi suomalaista:

 

Museokierroksen jälkeen siirryin askeleen lähemmäksi keskustaa ja suunnistin sellaiseen huikean isoon ja komeaan kirkkoon joka sijaitsi siinä Federation Squarea vastapäätä… tunnetaan myös nimellä St. Paul’s Catedral, yksi Melbournen tunnetuimmista nähtävyyksistä.

 

 

 

Tiistaina oli sitten vuorossa Great Ocean Road päiväretki eli ajelua maailmankuululla (tai ainakin Australiassa kuuluisalla)rantatiellä. Maisemat olivatkin huikeat pitkin matkaa….

 

Tästä se alkaa...

 

 

 

Suomi-kodin kämppäkaverini kysyi myöhemmin että olinko tuolla retkellä ihan yksin. Vastasin että en ollut, meitä oli 23 minun lisäkseni. ”Niin mutta siis tunsitko sä niistä ketään?” No en tuntenut mutta kyllä siinä päivän aikana sopivasti tutuiksi tultiin ja ryhmänjohtajamme vielä jaksoi tsempata meihin energiaa koko pitkän päivän ajan. Aika ei totisesti tullut pitkäksi missään vaiheessa.

 

Välillä käytiin kävelylenkillä sademetsässä

 

ja nähtiin villi-koaloja!!!

 

Great Ocean Roadin päätepisteessä, paikassa nimeltä Twelve Apostoles eli kaksitoista apostolia oli mahdollisuus päästä helikopterilennolle katselemaan maisemia ilmasta käsin. Koska hinta oli melko huokea ja tilaisuus ainutkertainen niin päätin lähteä lennolle… ”Helikopterikyyti on upea kokemus, ihastut siihen varmasti”, vakuutti oppaamme. Ja niinhän se olikin. Lennolla satuimme myös näkemään hain uiskentelemassa valtameressä. Delfiinejä kuulemma näkee usein mutta haita harvemmin…

Seuraavana päivänä vuorossa oli päiväretki Grampiansin kansallispuistoon joten Melbourne visiitistä näyttikin tulevan melkoinen aktiiviloma. Taas kuudelta aamulla herätys ja seitsemältä bussi nouti minut hostellin edestä. Tämänkertainen oppaamme osoittikin melkoista sivistyneisyyttä kun kerroin olevani Suomesta. ”Jaa, sinä tulet sieltä mistä ne kaikki formulakuskitkin” ”ja sitten se Jari Litmanen, eikös sekin ole Suomesta, oli muuten kova pelaaja”. Eihän siinä voinut muuta kuin rinta rottingilla todeta että juu, semmoinen se pieni Suomenmaa on…

 

Matka tuohon kauniiseen ja ihmeelliseen paikkaan olikin pitkä joten bussissa tuli istuttua päivän mittaan useita tunteja. Mutta oli se kyllä sen arvoistakin. Ensin teimme pienen lenkin sademetsässä ja kansallispuiston aukiolla näimme villi-kenguruita sekä emuja.

 

 

 

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti ensimmäistä näköalapaikkaa. Olimme todella korkealla vuoren harjanteella josta näkyi alas laaksoon ja maisemat todella olivat henkeäsalpaavat…

 

 

 

Jatkoimme matkaa seuraavalle näköalapaikalle josta saimme huomata että jossain kaukana siintää myös metsäpalo. Oppaamme ei siitä ollut moksiskaan, niitä kuulemma näkee aina vähän väliä…

 

 

 

 

Seuraavaksi olisi vuorossa matkan loppuhuipennus eli vesiputous. Vaikka kävelyreitti putouksille oli pitkä ja kivinen niin lopussa odotti jälleen kerran upea luonnonilmestys. Taas kerran jotain jota en voi kertoa edes valokuvin, vesiputouksen lumo pitää itse kokea. Ryhmämme istuikin pitkään vesiputouksen juurella vain hiljaa katsellen, ihmetellen…

 

 

Näitä kiviä pitkin piti "hypellä" putoukselle

 

 

Lopulta oli kuitenkin aika palata takaisin bussiin ja matka luonnon helmasta takaisin miljoonakaupunkiin alkoi. Muut ryhmäläisemme jäivät pois kyydistä Melbournen keskustassa mutta minut piti vielä heittää takaisin hostellille. Matkalla bussikuski yllätti minut jälleen… ”Niin, teillähän oli ne euroviisut siellä Suomessa pari vuotta sitten” kuskimme totesi ja kertoi katselleensa niitä telvisiosta. Täällä Australiassa on yksi kanava joka näyttää paljon eurooppalaista ohjelmaa, myös Suomen euroviisut siis. Kertoi myös ostaneensa Lordin levyn itselleen sen jälkeen kun ne voittivat euroviisut. ”On se vieläkin mulla kotona levyhyllyssä” kertoi bussikuski.

 

Torstaina sitten otin vähän rauhallisemmin ja nukuin pitkään kun tälle päivälle ei ollut mitään sen kummempia suunnitelmia… Paitsi tietenkin Victoria Markets joka on aivan hostellimme vieressä, kuin iso tori joka on auki viisi päivää viikossa. Ja siis todella iso tori! Lähdin saksalaisen kämppäkaverimme kanssa katsastamaan markkinat mutta emme löytäneet sieltä oikeastaan mitään ostokelpoista, lähinnä ”Made in China” tavarat kukoistivat pöydillä kuten myös H&W hupparit ja T-paidat.

 

Iltahämärän tultua lähdin sitten suunnistamaan kohti eteläisen pallonpuoliskon korkeinta näköalatornia nimeltään Eureka skydeck. Pilvenpiirtäjän 88:teen kerrokseen on avattu turisteille mahdollisuus katsella Melbounen näköaloja lintuperspektiivistä. Päätin lähteä katsomaan niitä iltamyöhällä koska silloin betoniviidakko on kenties kauneimmillaan… mutta taas kerran ei riitä kamera kertomaan sitä miltä siellä todella näytti…

Perjantai oli viimeinen päivänä Melbournessa sillä tänä iltana lentäisin vielä takaisin Brisbaneen. Taas kerran oli aika pakata laukut ja jatkaa matkaa. Sitä ennen päätin kuitenkin vielä piipahtaa Melbournen Aquariumissa katsomassa pingviinejä, niitä kun en ole koskaan aikaisemmin nähnyt! Ja kyllä ne olivatkin suloisia, juuri sellaisia kuin kaikissa piirretyissä! Kuin leluja joihin joku on vaan laittanut patterit, jotenkin niin epätodellisilta ne näyttivät!

 

 

 

Pingviineillä oli myös oma uima-allas!

 

Noh, olihan siellä tietysti paljon muutakin kuin vain pingviinejä...

 

 

Akvaarioiden kummajaisten jälkeen oli jo kiire jatkaa matkaa lentokentälle ja takaisin tuttuun Suomi-kodin opiskelijataloon viettämään viimeiset päiväni Austraaliassa… Voih…